Kauniina kesäaamuna iloinen musiikinystävien joukko astui OTP:en bussiin. Kuljettajamme oli Rainer Rytinki. Hänen äänensä muistutti jotenkin Sakari Kuosmasen ääntä. Matka alkoi kohti Seinäjokea. Matkanjohtajat Irmeli Ristiluoma ja Pirkko Rautio toivottivat matkalaisille hyvät huomenet ja hyvää matkaa. Mannerheim-oopperan vaiheista saimme kuulla sen, mitä ennakoesityksestä oli saatavilla. Ennakkoon ratsastettiin nimellä Waltteri Torikka Mannerheimina, mutta oopperaillan jälkeen saatoimme todeta, että oli monta muutakin loistavaa laulajaa ja persoonaa.Varsinainen ensi-ilta tulisi olemaan perjantaina 9.6.2017.
Matkallamme oli mukana kolme Pulssin puheenjohtajaa , Sointu Annala, Juhani Räisänen ja Pirjo Kuusiniemi. Pirjo Kuusiniemi (puheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja myyntipöydän pitäjä) kertoi alkumatkasta Pulssin tämän vuoden suunitelmista. Pyrkimyksenä olisi saada perinteeksi heinäkuulle kesäkonsertti joulusoiton lisäksi. Alustavasti esityspaikat ovat Hannala ja lääninhallituksen konserttisali.
Kuusiniemi mainitsi myös ongelman, joka vaikeuttaa aktiivista toimintaa ja matkojen järjestämistä. Vapaaehtoisia toimijoita on hyvin vaikea saada mukaan. Toivottavasti asia saadaan korjattua mahdollisimman pian.
Saavuttuamme Seinäjoelle majoittauduimme Original Sokos Vaakuna-hotelliin, jonka jälkeen söimme päivällisen hotellin ravintolassa.
Päivällisen jälkeen nousimme jälleen bussiimme, joka lähti kohti Ilmajoen oopperapaikkaa. Olimme varustautuneet villaröijyin, villasaalein ym. lämmittävin vaatekappalein. Ei vielä oikein todeksi uskonut, että ilma oli todella lämmennyt, varsinkin täällä Ilmajoella. Kävelimme ihmisvirrassa myyntikojujen reunustamaa kujaa pitkin esityspaikalle. Pari pohojalaasta lausahdusta pisti silmään myytävissä tekstiileissä. ”En minäkään oo täyrellinen, multa puuttuu heikkouret” ja ”Mun kans olis niin heleppua olla, sais olla justihin niinku minä sanon”.
Oopperaväki asettui paikoilleen. Joku kertoi, että väkeä oli paikalla n.1380. Libreton kirjoittajat Laila Hirvisaari Eve tyttärensä kanssa istuivat aika lähellä meitä. Säveltäjä ja illan kapellimestari Tuomas Kantelinen piipahti heitä tervehtimässä ennen esitystä. Lavastus oli toteutettu oivallisesti. Tunnelmasta toiseen siirryttiin hyvin pienin muutoksin. Perusasetelmana oli loisteliaan pylvässalin tunnelma lattiasta kattoon ulottuvin ikkunoin, jotka muuntuivat näppärästi oviaukoiksi väen tulla ja mennä. Ooppera noudatteli Mannerheimin elämän kaarteita, suoria ja kuoppia lapsuudesta vanhuuteen oivallisella tavalla. Korostettiin, kuinka tärkeä on perheen ja läheisten merkitys
ihmiselämässä.
Mieleenpainuvia suorituksia oli sopraano Annami Hylkilä Annicka Mannerheimina, basso Markus Suihkonen Kalle Lankisena, sopraano Johanna Rusanen-Kartano Ida Lankisena ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä baritoni Waltteri Torikka Mannerheimina. Kantelisen musiikki soi tuttuine sävelkulkuineen läpi teoksen. Seassa kansanmusiikkia, venäläisyyttä, itämaisuutta ja jopa iskelmällisyyttä. Muutaman kohtauksen laulut voivat jäädä elämään pitempäänkin.
Esitys täytti odotukset ja ilta-auringon loisteessa palasimme Seinäjoelle. Osa joukostamme siirtyi hetkeksi viinilasin ääreen sulattelemaan näkemäänsä ja kuulemaansa.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen bussimme lähti kohti Isoakyröä. Moni koki varmaan ensi kertaa elämässään katsellessaan bussin ikkunasta, mitä tarkoittaa ”kaaheen aakee laakee”.Meille oli järjestetty opastettu kierros Isokyrön harmaakivikirkkoon. Opas kertoi myös Isonkyrön historiasta ja menneitten aikojen raaoista ajoista. Mieleenpainuvin oli Napuen kylän taistelu 19.2.1714, jossa kaatui 141 talonpoikaa. Heidän muistokseen on vanhan kirkon hautausmaalla muistomerkki.
Kirkossa sisällä katselimme kalkkimaalauksia, jotka Jaakko Geet teetti vuonna 1560. Taiteilijaa ei ole koskaan saatu selvitettyä. Vuonna 1666 Isak Brenner päätti, että maalaukset peitetään kalkkimaalilla ja näin maalaukset olivat pimennossa aina vuoteen 1885 saakka, jolloin niitä alettiin restauroida vähitellen esiin. Seinillä on kerrottu raamatun tärkeimmät tapahtumat, joita lukutaidoton kirkkokansa saattoi ihastella saarnoja kuunnellessaan. Lauloimme yhdessä suvivirren ennen kuin jatkoimme matkaa.
Bussimme vei meidät Kyrön vanhan meijerin pihaan, jonka seinää koristi nyt teksti: Kyrö Distillery Company. Meidät otti pihalla vastaan nuori tumma mies Tony Sivula, jolla oli sana hallussaan. Hän kertoi, miten muutama nuori mies oli saanut 
päähänsä, että viskiä pitäisi ruveta tekemään. Mitenkähän sitä viskiä oikeen tehrähän ? No, katotahan guuglesta.
Harvoin kuulee esittelyä ja opastusta, joka on niin perinpohjaista ja innostunutta. Nuori mies olemuksellaan ja esiintymisellään sai väen hyvälle tuulelle. Firma on tähän saakka menestynyt maailmallakin saaden jo kaksi merkittävää palkintoa tuotteistaan.
Tislaamolla söimme herkullisen lounaan, jonka jälkeen saimme haistella ja maistella tislaamon tuotteita. Opimme miten ennen maistamista haistellaan. Aistimme tervan, tillin, katkeron, lakritsin, savun ym. Aika meni kuin siivillä ja aikataulu venyi, mutta kenelläkään ei tuntunut olevan kiire minnekään.
Kotimatka alkoi ja Pulssilaisilla oikein posket hehkuivat talon antimista. Mukava oli ottaa nokoset ennen Kalajoen Tapion tupaa, jossa joimme kupposet kahvia.
Matka oli antoisa!
Suuret kiitokset kaikille mukana olleille.
Halauskiitokset erityisesti Irmeli Ristiluomalla ja Pirkko Rautiolle, jotka meille tämän elämyksen olivat järjestäneet.
Kesäterveisin
Pirjo Kuusiniemi